Kukkia kaulalle ( ja vähän muuallekin )

Nyt täällä on eilinen ( ja tämä aamu ) väkerretty sitten virkattuja koruja :) Mikähän ihme siinä on,että kun saa jonkin idean,niin sitten niitä on pakko suoltaa aina iso määrä? Miksei voi tyytyä yhteen? Ehkä siksi,että jos joku työ vie vain puolisen tuntia aikaa,niin olo tuntuu tyhjältä,ja sitten niitä suoltaa aina monta putkeen :)

Jostain se ajatus taas eilen lähti,ja aloin virkkailla kukkasia...

Tämä kukkamalli on mielestäni yksi kauneimpia,terälehtiä kolmessa kerroksessa. Malli ei ole vaikeakaan,ja valmistuu nopeasti. Ja jotenkin tämä toi mieleeni korun...

Kaulanauhaan virkkasin myös helmiä, ykkösen koukku menee aikas pienestä reiästä läpi :)

Kaveriksi virkkasin sitten kukkasen myös ranteeseen. Rannekukka on tosin hieman pienempi,kun varastoista löytyi vielä ohuempaa virkkauslankaa. Kukkien keskelle liimasin kuumaliimalla helmen.

 Ihan hauskan näköinen tuo on ranteessakin...

Tässä sitten keltainen setti,lisättynä vielä korviksilla :) Helmet ovat hempeää vaaleanliilaa.

Tästä näkee rannekorun kiinnityssysteemin,kukkasen alapuolella on nappi,ja hihnan toisessa päässä lenkki,mihin napin saa kiinni.

Ei kovin vaikeaa,vai mitä? Niin,ja siksipä näitä on syntynyt vähän lisääkin :)

Keskimmäinen kukka on oikeasti ihan tumma liila,kamera vain tekee siitä enemmän sinisen...

Todennäköisesti rannekukkia ja korvakoruja tulee lisääkin,kokonainen setti sen olla pitää :) Ja näitähän voi antaa lahjaksi,täytyy vain hommata kivoja rasioita.

Tänään olisi taas mentävä töihin,mutta varmasti ainakin yhdet korvakorut ehdin vääntämään :)

Ei välitetä pilvistä,nautitaan kesäisestä lämmöstä!

Lisää pientä

Niinpä niin,pieni kun on kaunista :) Ja pienille,kauniille on kiva värkätä :) Valmiiksi on tullut taas muutama juttu,ja lisääkin on tekeillä.

Tämä kesämekko kokoa n.68 cm on ollut puolivalmiina jo muutaman kuukauden,ja ohjeenkin jo hukkasin,mutta sainpa kuitenkin valmiiksi :) Lankana Novitan Kotiväki,yksi suosikkilangoistani. 

Kaveriksi mekolle virkkasin parikin pientä myssyä,ihan omalla ohjeella :) 

Valkoinen on ehkä aavistuksen suurempi kuin pinkki,ja sen saatan antaa hieman isommalle tytölle,Islallle ehdin näitä väsäämään vaikka kesän jokaiselle päivälle :)

Hieman haasteellisia kuvattavia nämä,kun ei ole sitä päätä saatavilla :) 

Kuten huomaatte,ei mallikuviot nyt kovin ihmeellisiä ole...

Olen huomannut,että pikkuhiljaaminulle on kehittynyt kyky luoda jotain ihan "omasta päästä",eli aina ei tarvitse olla sitä ohjetta nenän alla. 

Kukapa tietää,mitä innovaatioita sitä saa vielä aikaan,kunhan taidot kehittyvät :D 

Suuri kiitos kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille,tosin sellaisia ylisanoja tulee luettua kovinkin hämillään,kun itsehän ei osaa tekemisiään kovinkaan korkealle arvostaa... Mutta siitä olen iloinen,että tämä uusi blogini alkaa pikkuhiljaa löytää takaisin blogimaailmaan ja Teidän tietoisuuteen,matka vaan tuntuu etenevän aika hitaasti :)

Toivotaan lämmintä ja aurinkoista viikonloppua joka Suomen kolkkaan!

Prinsessasunnuntai

Taas on juhlittu viikonloppuna. Suvun pienimmän ristiäiset pidettiin sunnuntaina,ja voi,kun olikin mukavat juhlat ! Minulle ne olivat erityisen tärkeät ja juhlalliset siksikin,että sain kunnian tehdä tytölle Kastemekon.

Hyvin mekko palvelikin sen lyhyen hetken kirkossa,mutta muisto jää toivottavasti pidemmäksi aikaa mieltä lämmittämään...

Vauvan isoäiti,siis sisareni,vannotti minua,etten OSTA mitään lahjaa,mekko oli kuulemma riittävä lahja. No,en sitten OSTANUT mitään,mutta koska ei huomannut kieltää TEKEMÄSTÄ,niin jotain pientähän minulla oli mukana :)

Virkkasin villatakin ihan ex-tempore,ilman mitään ohjeita tai kommervenkkejä :) Lankana on Novitan Tivoli,akryylilanka,joka sopii hyvin vauvaneuleisiin. Ja koska lanka itsessään oli aika näyttävä värinvaihtoineen,virkkasin vain tavallisia pylväitä. Takki valmistui tunnissa,joten kovin vaativa työ tämä ei ollut :)

Reunoihin virkkasin tuollaista "aaltoa",ja napeiksi ompelin vaaleanpunaiset kukkanapit. Hieman huonosti näkyvät napit kuvassa,luonnossa erottuvat kyllä paremmin.

Lisäksi annoin niitä edellisessä postauksessa esittelemiäni virkattuja leluja,lisättynä tällä :

Kyllä kai tämä jonkinlainen nukke on olevinaan,virkkasin kaksi ympyrää,väliin kaitaleen,ja kädet ja jalat virkkasin erikseen ja ompelin tiukasti kiinni. Pään sisällä on helmiä purkissa,kuinkas muuten :) Ainakin äiti tykkäsi,toivottavasti tyttökin kasvaessaan...

Täytyypä laittaa tähän muutama kuva juhlistakin,näette että mekko tosiaan oli käytössä :)

Mekko oli hiukan iso,mutta ei se tahtia haitannut,eikä edes se,että jätettiin sitten alusmekko kokonaan laittamatta... Mekko nimittäin painaa melko paljon,eikä haluttu enää enempää painoa sylikummin kannateltavaksi :) Vauvalla oli body ja sukkahousut mekon alla,ja ainakaan kauempaa katsottuna ei kovasti näkynyt läpi.

"Olen minä pieni"

"Wauu!"

 Tuo ilme alimmassa kuvassa :D Tyttö katsoo kummitätiänsä suu auki,liekö hämmästynyt vai kauhistunut ? :)

Sisareni oli tavalliseen tapaansa loihtinut taas paljon erilaisia herkkuja,joista nautittiin ihan ähkyyn asti.

 Kakkuja oli kaksi,molemmat sisareni käsialaa. Toisessa kakussa näkyy sitten prinsessan nimikin:Isla Johanna Lydia <3

Arkeen on taas palattu,ja nyt on hieman tyhjä olo,kun ei ole mitään "pakollista" tekemistä :) No,tyhjänpanttina en aio istuskella,uusia suunnitelmia on kyllä koko ajan mielessä... Mutta nyt aion tehdä vain pieniä juttuja,stressiä en aio valmistumisista ottaa...

Mukavaa kesäistä viikonloppua kaikille!

Lapsi on terve kun se leikkii ?

Ja onko sekin tervettä,että tekee niitä leluja? Tiedä häntä,mutta minä nyt kuitenkin olen tehnyt,ja juu,virkkaamalla :) Pari viimeistä päivää on siis mennyt melko lapsekkaalla tavalla,sohvalla istuen. Kaikki sai alkunsa ajatuksesta että tekisin pikku-Islalle jotain pientä kastelahjaksi,siis kastemekon lisäksi... Muistin nähneeni jossain virkatun pupuhelistimen,ja niinpä sitten googletin... Ja nopeasti löytyikin kiva ja helppo ohje,täältä.

Tällaisen sain aikaan... Vanulla täytin,irtonaisia osia ei ole kuin tuo rusetti,ja senkin ompelin kaulaan kiinni. Pään sisällä on pieni muovirasia,jossa muutama helmi,sillä kuuluuhan helistimen helistä,vai mitä? :)

No,kaikki varmaan jo tuntevat taipumukseni villiintyä jostain asiasta niin,että lisäähän oli tehtävä :) Tuntui kuitenkin tyhmältä virkata toinen pupu,joten kehittelin päässäni ihan oman idean,ja tulos oli tällainen:

Ideana oli kukkahelistin,mutta jätin kuitenkin alkuperäisidean terälehdet virkkamatta,ajattelin että turvallisempi pienen imeskellä ilman ylimääräisiä härpäkkeitä...

Suoraan ylhäältä kuvattuna näytää vain kukalta,varsiosa jää piiloon... Tässäkin on sisällä "kilisevä elementti" :)

No,sittenhän se mopo vasta karkasikin,tietäähän sen,miten käy,kun onnistumisen kokemus saa aikaan innostuksen räjähdyksen :D

 Seuraavana koukulta putosi tällainen toukka,vai mikä lienee ötökkä :) Silläkin päässään helmiä purkissa kilisemässä,ja tuntosarviksi virkkasin helmet.

Naama nyt on mitä on,mutta iloiselta näyttää,tällaisena se halusi kai syntyä...

Seuraavaksi syntyi kuutio,kokoa tällä n. 9cm kanttiinsa,ja helisevä sekin,tottakai!

Kaksi pienempää kuutiota pienempiin käsiin,kokoa näillä n.7 x 7 cm .

Tässä koko joukko yhteiskuvassa,hyvin tulevat keskenään toimeen :) Yksi keskeneräinen uupuu vielä joukosta,ja se onkin ihan erilainen,katsellaan sitä sitten myöhemmin,kun saan sen valmiiksi.

Kuten huomaatte,virkkaus ei sitten kuitenkaan loppunut,vaikka nivelet olivatkin alkuviikosta kovin kipeät... No,eivät ole enää,Fibro on siitä "kiva" oireyhtymä,että oireet ja kivut vaihtavat paikkaa hyvinkin nopeasti,eikä esim. virkkaus estä kipua loppumasta,sillä tautihan ei ole tulehduksellinen. Nyt on siis "huilattu" muutama päivä,ja saatu taas itsensä sellaiseen kuntoon,että huomenna mennään taas töihin :)

Aurinkoista loppuviikkoa,kanssasisareni!

Iloisenkirjavaa

Kaiken hillityn ja vaalean jälkeen teki mieli virkata jotain tosi räväkkää ja iloisen värikästä. Siitä lähtökohdasta syntyi tämä seuraava tekele :)

Jonkinlainen liivihän sieltä pompsahti :) Lankana Red Heart Baby,samaa lankaa olen käyttänyt mm. peittoon ja vauvan tossuihin. Ihana lanka virkata,jotenkin tuntuu,että valmistuuukin nopeasti...

Virkkasin ensin näitä ruutuja,yhdistin ne ja sitten virkkasin loput,kainaloihin asti yhtenä kappaleena.

Takaa näyttää tältä.. Tarkoituksella tein liivistä "avonaisen",eli etukappaleet ovat kapeammat kuin takakappale.Liiviä olisi tarkoitus käyttää kesällä T-paidan päällä,eli ei sen tarvitsekaan lämmitää :)

Esittelen vielä jo aiemmin valmistuneen vauvan myssyn,toinen jo järjestyksessään samalla mallilla,edellinen oli lohenpunainen,jos muistatte? Malli on bongattu Novitan Ipana-lehdestä,lankana Bambu. Kiva neuloa,ja helppo tehdä :)

Eteen löysin varastoistani tuollaisen mätsäävän kukkasen,jollainhan se pieni kömmähdys oli peitettävä :) Tosiaan yhdessä kohdassa "sauma" lähti menemään vinoon,enkä jaksanut alkaa purkamaan... Hätä keinot keksii,vai mitä? :D

Hyvään aikaan olen tärkeät työt saanut tehtyä,sillä "rakas" oireyhtymäni on nyt viikon ollut sitä mieltä,että käsitöitä ei sopisi tehdä,ja eilisestä alkaen on sormen nivelet oikutelleet ja kipuilleet siihen malliin,että taitaa olla parasta pitää pieni tauko virkkaamisessa ja neulomisessa. Kunhan nyt edes alkaisi kahvikuppi pysyä kädessä,ja saisi ovenkahvoista kiinni ilman kipua,niin eiköhän sitä sitten taas pysty puikkoihin ja koukkuihinkin tarttumaan :)

Nyt mukavaa alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!

Pienen Tytön Suureen Juhlaan

Ihan ensiksi haluan kiittää kaikkia kommentoijia häälahjapeitto-postaukseen! Kyllä lämmitti mieltä,kun sai positiivista palautetta <3

Ja nyt voin sitten alkaa "paukutella henkseleitä",nimittäin SE on VALMIS!!!!! Suuritöisin ikinä tekemäni työ,ja täytyy myöntää,että myös hermoja raastavin tämä on ollut! On virkattu ja purettu,itketty ja kiroiltukin,mutta nyt voin sanoa,että kyllä kannatti! Tosin en ole ihan varma,riittääkö minun tyytyväisyyteni,hiukan jännittää,miten pikkuprinsessan äidin reaktio... Nuori nainen on kyllä erittäin hyvin kasvatettu yksilö,joten varmasti kohteliaasti kiittää ja kehuakin,mutta minä kyllä tarkkanäköisenä huomaan,jos lopputulos ei miellytä... No,ei auta kuin uskoa,että ainakaan kastemekko ei pienen tytön ja hänen äitinsä suurta juhlaa pilaa :)

Ensimmäiseksi paljastan pieniä yksityiskohtia,tässä vyötärön nauhakuja,rusetti ja kukkaset...

Harmi,että kuva on noin vaalea,mutta tosiasiahanon,että kastemekko yleensä on valkoinen :)

Kuvaaminenkin oli suuri haaaste,aika kaukaa piti kuvata,että koko mekko mahtuu kuvaan. Mekon kokonaispituus kun on 106 cm...

Tässä kuvassa näkyy hyvin,että vuorikangas uupuu vielä,body näkyy läpi :)

Pitsikaulus siis kuuluu bodyyn,joka puetaan mekon alle.

Hihansuihin ja helmaan virkkasin tuollaiset "röyhelöt".

Itselleni tämän mekon arvoa lisää se,että tein sen ilman mitään ohjetta,on siis aivan oma innovaatio :) Mallivirkkaus ei olekaan kovin monimutkainen,mutta päänvaivaa aiheutti eniten se,että miten saan yläosan ja hihat virkattua yhtä kauniiksi kuin alaosan. 

Lopputulokseen olen itse tyytyväinen,ja jos kaikki muutkin ovat,tästä mekosta saattaa tulla uuden sukupolven  "kierrätysmekko",ja tietysti sen ketjun toivoisin kasvavan kovinkin pitkäksi... Toinen asia sitten on,miten mekko kestää aikaa... Alusmekkoon olisi tarkoitus sitten kirjailla kaikkien siinä kastettujen nimet ja syntymävuodet,idea tähän kaikkeen tuli rakkaalta sisareltani,joka onkin suurin töitteni ihailija,ollut jo pitkään. Toisinaan ihan kiusaannun kaikista kehuista,ihan pieniin ja hassuihinkin tekeleisiini :)

No,nyt voin siis huokaista helpotuksesta,suvun pikkuprinsessaa ei tarvitse ainakaan pelkässä bodyssa kastaa,ja kyllä tämä tekele nyt ainakin yhden pienen hetken tähtihetkensä saa   :)

Ja ihanaa,että nyt on aikaa paneutua kaikkeen,mitä mieli tekee tehdä,kun "pakolliset" hommat on hoidettu :)

Tänään vietän vapaapäivää,viikonloppu sitten kuluukin töissä.

Ihanaa viikonloppua Ystävät!

Häälahjapaljastus

No niin,nyt on häät juhlittu,ja voi että olivatkin ihanat häät! Aivan nuorenparin näköiset häät,toisaalta hillittyä,mutta samalla rentoa ja iloista meininkiä. Vakuuttelin etukäteen,etten aio itkeä,mutta niinhän siinä kävi,että vollotin valtoimenaan heti,kun musiikki kirkossa lähti soimaan :) Ja kyllä niitä kyyneliä riitti vielä moneen hetkeen sen jälkeenkin...

Häät olivat sellaiset keskisuuret,vieraita hiukan alle 100.Hääpaikkana oli Vanha Bäckby Tikkurilassa,Vantaalla,entinen kaakelitehdas,joka on remontoitu upeaksi tilausravintolaksi. Nuoripari oli suunnitellut istumajärjestyksen sellaiseksi,että kaikki tunsivat olonsa mukavaksi,eli sekaisin tuttuja ja tuntemattomia. Ohjelma sisälsi puheita,mm.kaikki morsiamen kolme pikkusiskoa pitivät puheen,toiseksi vanhin tyttäreni kaason ominaisuudessa,ja nuorimmat tyttöseni ihan spontaanisti,rohkeita tyttöjä! <3

Lisäksi kuopukseni esitti kaksi laulua bändin säestyksellä,ja selvisi urakasta loistavasti. Loppuillasta sitten tanssittiin,niin että nyt on jalat rakoilla,mutta mieli korkealla :)

Häälahjaa tein antaumuksella ainakin parin kuukauden ajan,toki samalla väkertäen kaikkea muutakin... Torkkupeitto Afrikan kukista tuli kuin tulikin valmiiksi,ja tässä se on paketoituna ennen lähtöä:

En raaskinut peittää sitä paperiin ,vaan käärin vain sellofaaniin :)

Tällainen se on sitten koko "komeudessaa",sohvalle leviteltynä. Kokoa ei peitolla kamalan paljon ole,n.126 x 160 cm,eli torkkupeitoksi tarkoitettu,ja lähinnä sisustuselementiksi nuorenparin olohuoneeseen,jonka väritys on pitkälti juuri nuo luonnonvalkoinen,vaaleanruskea ja harmaa...
Lankana käytin Novitan Pikkusiskoa,siis melko ohutta,mutta kiva virkata,ja kyllähän tuo vähän lämmittääkin,kun sisältää 75 % villaa. Näin jossain ulkolaisessa käsityöblogissa kuvan Afrikankukkaneliöstä,ja sen perusteella harjoittelin,kunnes sain sen neliön aikaiseksi :) Huomaattekos,että tuossa kukassa on 8 terälehteä,kun perinteisessä mallissa niitä on kuusi? Eihän siitä kukasta saisikaan neliötä kuudella terälehdellä,vaan niitä täytyy olla se kahdeksan. Tämän hoksaamiseen minulla meni vähän aikaa,kun en heti huomannut terälehtien lukumäärää :) Mutta valmiiksi peitto tuli,ja lopputulokseen olen ihan tyytyväinen,hiukan vain harmittelen,etten sittenkin tehnyt siitä suurempaa...

Hääpaikallakin näkyi minun kädenjälkeni,onneksi kuitenkin vain pienenä ripauksena :)

Vaaleasta kuvasta on hiukan huono havaita,mitä tarkoitan,mutta jos oikein tarkasti katsoo,näkyy siinä se "pitsipullo" ,joita oli jokaisessa pöydässä yksi.Tässä hääparin pöytä,jossa yksi 15:ta pullosta nökötää :)

Mamman kädenjälki näkyi myös morsiamen vaatetuksessa,sekin onneksi vain pienenä lisänä,itse löysin siitä tietysti epäkohtia,kun hääparin selkiä kirkossa tuijottelin :)

Kirkossa tyttäreni piti harteillaan tätä boleroa,tai oikeammin se on hihatin.... Ehkä kuvaa klikkaamalla kuviokin näkyy selvemmin... Tytär oli kovin tyytyväinen,joten minunkin on sitten oltava :)

Kaiken kaikkiaan olo on nyt helpottunut,kun sain kaikki valmiiksi ihan ajoissa ( lue;viimetinkaan). Nyt alkaa sitten hillitön kastemekon viimeistely,sen deadline on tasan kahden viikon päästä,ja toivottavasti se valmistuu ajoissa,stressistä huolimatta... Tänään aion kuitenkin huilata vielä,tai siis virkkaan jotain ihan simppeliä,missä ei tarvitse ajatella mitään :)

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!